Irti ikuisesta oravanpyörästä

                          Kirjoitin jokusen aikaa sitten kolumnin unelmien toteuttamisesta

                            ja oman elämän muuttamisesta omien unelmien mukaiseksi.

                              Liian usein turvaudutaan tuttuihin ja turvallisiin rutiineihin.
                         Välillä huomaan itekin toteuttavan päivästä toiseen samaa kaavaa,
                   mutta aina välillä havahdun ja lähden tietosesti muuttamaan toimintatapojani.

              En tiedä, tuntuuko teistä välillä siltä, että arki vaan junnaa samojen rutiinien ympärillä?
                                     Musta kuitenkin tuntuu, että monen kohdalla näin on
                               ja siksi haluankin herätellä teidän ajatuksia tän asian suhteen.

Irti ikuisesta oravanpyörästä

Pariskunta oli jättänyt koko entisen rutiininomaisen elämänsä taakseen ja ruvennut elämään unelmiensa mukaista elämää. Pariskunnan lapset, nousujohtoinen ura, kalliit autot ja hieno luksuslukaali olivat vaihtuneet rinkkaan, karttaan ja tunteeseen tulevaisuuden suunnittelemattomuudesta. Tällaisista tapauksista lukeminen tuo hymyn huulille – joku on uskaltanut tarttua unelmiinsa ja irtautua jatkuvista rutiineista ihan vaan kaipaamansa vapauden vuoksi.

Monilla on suuria unelmia elämänsä suhteen, mutta niihin ei tartuta. Ihmisen asennoituminen omiin unelmiinsa murskaa ne: ”Sitten kun olen opiskellut, matkustan maailman ympäri. Sitten kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja, on enemmän aikaa parisuhteelle. Sitten kun olen saanut tarpeeksi rahaa, vaihdan mukavampaan työhön.”  Suurin osa unelmista jää toteuttamatta, koska niitä vain lykätään, ja sen seurauksena alistuu helposti rutiininomaiseen elämään; sitten kun –asenne on sama kuin ikuisen laihduttajan lupaus huomenna alkavasta elämäntapamuutoksesta – sitä ei koskaan tapahdu.

Elämä etenee kuin tietynmukainen kaava: käydään koulut, valmistutaan korkeakoulusta, tehdään pitkä ja menestyksekäs ura, perustetaan perhe, ostetaan omakotitalo, jäädään eläkkeelle ja kuollaan.  Arjessa elämän kaavamaisuus toistuu: herätään tiettyyn aikaan, pukeudutaan, ajetaan töihin ja töistä kotiin, laitetaan lapsille ruoka, kuskataan lapset harrastuksiin ja lopuksi istutaan tv:n edessä katsomassa puoli yhdeksän uutisia. Aamulla sama rumba alkaa alusta.

Suurin ongelma rutiininomaisessa elämässä on itse elämän valuminen hukkaan. Ihminen toimii helposti yhteiskunnan luomien odotusten mukaisesti kyseenalaistamatta niitä: tulee maksaa veroja, tehdä mahdollisimman pitkä työura, laittaa työ perheen edelle ja elää yleisten normien mukaisesti - ettei kukaan vaan pahoita mieltään. Jokaisen tulee siis toimia elämässään niin, että on mahdollisen tuottelias maassa vallitsevalle järjestelmälle. Ei omaa etua ylläpitäen.

Jo koulussa nuoria patistetaan tietämään, mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä. Samalla yritetään helpottaa valtion taloudellista tilannetta lyhentämällä opiskeluun kuluvaa aikaa. Jo tässä vaiheessa nuoreen iskevät yhteiskunnan asettamat odotukset ja paineet tulevaisuudesta. Paineiden alla nuori sortuu noudattamaan kaavamaista elämänkulkua.

On totta, että monen voi olla vaikeaa jättää vanha elämä noin vain taakseen ja alkaa toteuttaa unelmiaan. Unelmien toteuttamisen tiellä eivät kuitenkaan ole kuin omassa päässä luodut rajat ja pelko siitä, että omat unelmat eivät kanna. Jos ei koskaan uskalla tarttua tilaisuuteen, eli yrittää elää unelmiensa mukaisesti, ei voi koskaan tietää, mitä tilaisuus olisi voinut tuoda tullessaan.

Sitä, joka kyseenalaistaa yhteiskunnan ajatusmallin ja päättää elää oman suunnitelmansa mukaan, rangaistaan.  Lähipiiri ja tutut saattavat tuomita ajatukset heistä hullunkurisilta kuulostavina unelmina, ja pahimmassa tapauksessa he yrittävät tulla niiden tielle. Tällaisissa tilanteissa tulisi olla itsekäs ja puolustaa unelmiaan.

Entä jos suunnittelematon ja unelmien täyteinen elämä toisikin hukatun onnellisuuden? Entä jos saisi itse päättää, mitä elämällään tekee, eikä suostuisi noudattamaan muiden kanssa lähes identtistä elämänkaavaa? Jokaisellahan on vapaus valita, joten miksei käyttäisi sitä valtaa oman onnellisuuden lisäämiseksi ja uskaltaisi rikkoa yhteiskunnan luomia rajoja?

Mitä jos päättäisit alkaa tavoitella omaa onneasi muiden miellyttämisen sijaan ja alkaisit elämään unelmiesi mukaista elämää?

Sinun täytyy vain esittää itsellesi ensin yksi kysymys: Uskallatko tarttua onneen eli elää unelmaasi?

"Don't live the same year 75 times and call it a life."

"Trust in dreams, for in them is hidden the gate to eternity."

- Kahlil Gibran

                                                                     Rakkaudella, Elli