Juustoton avokadopasta

                    Avokadopastan suosio räjähti käsistä, kun Gullichsen julkaisi reseptinsä.

                                            Avokadotkin loppuivat kaupoista. 

              Miten yksi resepti voi saada suomalaiset ryntäämään kauppaan ostamaan avokadoja? 

                           Itse en ole koskaan kokeillut avokadopastan "oikeaa versioita"

                                     vaan aina valmistanut oman mukaelmani siitä.

                          Oma versioni on täysin gluteeniton, maidoton ja vegaaninen 

                                      ja mielestäni myös hykerryttävän herkullinen.

                                     Miten siis valmistaa avokadopasta ilman juustoa,

                   kun juusto on yksinkertaisessa reseptissä pääroolissa heti avokadon jälkeen?

                                    Tässä tullaan taas vastaan oluthiivahiutaleisiin, 

                        josta kerroinkin teille jo kolmen munan munakas -postauksessa.

  

                    Lyhyenä kertauksena: oluthiivahiutaleet (englanniksi nutritional yeast)

           sisältävät runsaasti eri B-vitamiineja, jopa B12-vitskua ja niissä on juustoinen aromi. 

          Hiutaleet ovat oiva keino korvata juusto vegaaniruokavaliossa tai miksei muulloinkin!

                        Oma muunnelma on ehkä jopa hivenen simppelimpi valmistaa,

                                     koska kaksi juustoa korvataan yhdellä, hehee.

                   Voit myös valmistaa gluteenittoman pastan sijasta kesäkurpitsa-pastaa
      (siivuloit raakaa kesäkurpitsaa esim.kuorijalla tai siihen erikseen tarkoitetulla työvälineellä),

                                    jolloin viet reseptin ihan uudelle ulottuvuudelle.

        Anna kuitenkin kesäkurpitsapastan marinoitua kastikkeessa hetki, jotta se pehmenee hivenen.

                                                   Juustoton avokadopasta (4:lle)

                                                gluteeniton, maidoton, vegaaninen

                                                 ½ chiliä (siemenet poistettuna)

                                                    2 pientä valkosipulinkynttä

                                                                   1 lime

                                                        3 kypsää avokadoa

                                                           kalaharin suolaa

                                                            mustapippuria

                                                  loraus ekstraneitsytoliiviöljyä

                                                       kourallinen basilikaa

                                                   reilu 1 dl oluthiivahiutaleita

                      noin 500 g gluteenitonta pastaa (riisi-/soijapapu-/tattari-/kesäkurpitsapastaa..)

                             - Pilko valkosipulikynnet ja chili pienen pieneksi silpuksi kulhoon.

                                                  Purista limen mehu niiden päälle

                                                 - Halkaise avokadot (poista kivet)

                        Kuutioi avokadot kuorissaan ja kaiverra niiden sisukset lusikan avulla kulhoon

                      Hienonna basilika ja lisää se, kalaharin suola, pippuri, öljy ja oluthiivahiutaleet

                       - Sekoita yhteen ja maista. Lisää suolaa tai muita mausteita tarvittaessa

                             - Keitä pasta (varo ylikeittämistä) hyvin suolatussa vedessä.
                                          *Kesäkurpitsa pastaa ei tarvitse keittää!

                           
                              - Ota talteen about desi keitinvettä ja valuta pasta lävikössä.

                    Lorauta tilkka keitinvettä kastikkeeseen, ja pyörittele pasta kastikkeen sekaan

            - Annostele pasta lautaselle ja koristele basilikalla ja ripauksella oluthiivahiutaleita, nauti!

  

                             *Resepti on muunnelma Hanna Gullichsenin avokadopastasta.

                                                          
                                                                     Not yet
                                                                    Not yet
                                                                    Not yet
                                                                    Not yet
                                                               EAT ME NOW  
                                                                  Too late.
                                                  
                                                                - Avocados
                                                        
                                                            Rakkaudella, Elli

We have the power to choose.. Use it wisely.

   Maito. Mitä se oikein pitääkään sisällä? Viikonloppuna päätin ottaa enemmän aiheesta selvää.

       Olen jo pitkään miettinyt vatsaoireideni syitä ja gluteenista luopumisen jälkeen olo parantui jo
                         huomattavasti, mutta huolimatta siitä, vatsani oireilee vieläkin.
                              (Gluteenittomuudesta tulossa postausta myöhemmin!)
       
       Olen tosiaan ollut noin vuoden juomatta maitoa, mutta maitorahkaa ja turkkilaista jogurttia
                              (ja joskus myös kermaa) olen käyttänyt säännöllisesti.

        Ruokavaliolla on todella paljon vaikutusta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja siten myös
         fyysiseen kuntoon. Maidosta ja sen vaikutuksista en ole kuitenkaan ollut täysin perillä,
              sillä ei ole muka ollut aikaa ottaa aiheesta tarpeeksi selvää (tekosyitä, tekosyitä..)

                     Nyt kesälomalla sitten päätin luopua tekosyistä ja marssia kirjastoon.
            Median (lehtien, netin, tv:n...) viestien mukaanhan maito on oivaa ruokajuomaa,
                     ja sitä kuuluisi juoda ainakin lasillinen jokaisen aterian yhteydessä.
 Sen lisäksi olisi vielä hyvä käyttää muita maitovalmisteita, kuten jogurttia, rahkaa, juustoa, jne.

           Näitä suosituksia sitten perustellaan sillä, että maitotuotteet lujittavat luustoa,
                                koska ne sisältävät kalsiumia ja (lisättyä) D-vitamiinia.

        On kuitenkin aika kummallista, että sellaisissa maissa, joissa maidonkulutus on suurta,
                                          osteoporoosia (luukatoa) esiintyy eniten? 
               
                                              Eikö maidon pitänyt kovettaa luita?

Kirjassaan Vallankumouksellinen maito Fredrik Colting keskittyy erityisesti siihen, miten maidontuotanto on muuttunut nykyisen kaltaiseksi ja kertoo pästoroimattoman maidon hyödyistä.

Noin 80 vuotta sitten Ruotissa tuli voimaan maidon pästorointi pakko. 

Pästoroinnissa tuote kuumennetaan niin kuumaksi, että siitä kuolee kaikki bakteerit. 

Samalla kuitenkin tuotteen muut ominaisuudet muuttuvat huomattavasti. 

Pästoroimattomassa maidossa kaikki maidon entsyymit,

 vitamiinit, kivennäisaineet ja rasvahapot ovat tallella. 

Pästoroidessa nämä taas tuhoutuvat ja sen takia tuotteeseen lisätään muun muassa

  synteettisiä vitamiineja.

Kirjassa oli myös paljon kiinnostavia faktoja ja tässä tulee suosikkini lyhyesti.

Osasyy sille, miksi osteoporoosi on niin yleistä "maitomaissa":

"Pästoroinnissa kalsiumin imeytymisen kannalta 

välttämätön entsyymi fosfataasi inaktivoituu täysin." 

Pästoroidun maidon kalsiumpitoisuus on suunnilleen sama, mitä pästoroimattomassakin, mutta imeytyminen on aivan eri luokkaa. Jos kalsiumin tarvitsevaa entsyymiä ei enää ole, niin kalsiumin hyödyt katoavat, koska keho ei voi käyttää kalsiumia hyväksi, jos se ei pysty imeytymään.

Syy sille, miksi suurin osa laktoosi-intoleranteista pystyy juomaan pästoroimatonta maitoa:

"Laktobasillit eli maitohappobakteerit tuhoutuvat. Tutkimusten perusteella laktobasillit itse asiassa auttavat tuottamaan laktaasientsyymiä, jonka puutetta laktoosi-intolerantit potevat."

Kirjassa kuitenkin ylistetään jatkuvasti pästoroimattoman maidon etuja ja tuodaan monesti esille se, kuinka pästoroimaton maito olisi optimaalisinta ravintoa ihmiselle. 

Kyllä, uskon että pästoroimaton maito on parempi valinta pästoroidun ja pästoroimattoman maidon välillä, mutta miksi maitoa ylipäätänsä pitäisi litkiä?

Kalsiumin saantisuositukset vaihtelevat, mutta aikuinen nainen tarvitsee kalsiumia yleisten ravitesmussuositusten mukaan 800 mg/pvä. Vegaaniruokavaliossa kalsiumia tarvitaan vähemmän.

Kalsiumin lähteitä on muitakin kuin maito. Esimerkiksi manteleissa on about 100 milligrammaa kalsiumia sadassa grammassa. 100g kuivattuja viikunoita sisältää lähemmäs 200 mg kalsiumia.
Maidon sijasta voi käyttää myös esimerkiksi mantelimaitoa (joko tehdä itse tai ostaa kaupasta)
tai muita pähkinämaitoja.

 Määriä tärkeämpää on kuitenkin kalsiumin imeytyminen ja sen erittyminen
eli kalsiumtasapaino 
(googlaa aiheesta lisää!)

D-vitamiinia on jo vähän vaikeampi saada ruokavaliosta, mutta kesällä tarvittavan D-vitamiini määrän saa auringosta. Talvella voikin sitten kaivaa D-vitamiinia purkista tarvittaessa.

Simple? Yes.

Maidontuotannossa tosiaankin on monia epäkohtia. 

Muistan ikuisesti sen hetken kun näin tv:ssä jonkun Valion "Rakkaudesta suomalaiseen maitoon" mainoksen. Siinä Heikki Paasonen kertoo:"Lehmät eivät ole vain numeroita, he ovat perheenjäseniä, jokaisella on nimet, vähän niinku tolla Irmalla. Paras maito syntyy puhtaasta luonnosta, onnellisista lehmistä ja siitä, että asiat tekee täydellä sydämellä."

Ensinnäkin maidontuotanto on bisnestä. Siinä yritetään saada kuluttajat ostamaan mahdollisimman paljon tuotetta, jotta yritys saisi voittoa. Maidontuotannossa tämä siis tarkoittaa sitä, että lehmästä yritetään saada kaikki hyöty irti. 

Navetassa lehmien olot ovat kaikkea muuta kuin mukavat ja siellä ne viettävätkin koko lyhyen elämänsä. Jotta lehmästä saataisiin kaikki hyöty irti, se keinohedelmöitetään, jotta se saisi vasikan, joka kuitenkin pian syntymän jälkeen erotetaan äidistään, jotta maitoa saataisiin tuotantoon.

 Lehmää käytetään hyödyksi niin kauan (raskauskierre) kunnes maidontuotanto ei ole enää kannattavaa (maidontuotanto hidastuu) ja sitten lehmä teurastetaan.

Jalostetuilla lehmillä esiintyy myös paljon erilaisia vaivoja, jotka aiheuttavat eläimelle kipua, kuten jalka- ja nivelongelmia. Ja näitä vaivoja ei hoideta kuntoon vaan annetaan eläimen kärsiä.

Lehmällä olisi siis vielä monta vuotta elämää jäljellä, jos luonto saisi päättää. 

Ihminen kuitenkin päättää lopettaa sen elämän, kun lehmästä saatava hyötysuhde pienenee.

Mielestäni on outoa sanoa onnelliseksi lehmää,

 joka viettää lähes koko elämänsä navetassa kaulasta kiinni kytkettynä.

Mielestäni on outoa sanoa onnelliseksi lehmää, 

jos sen koko elämän tarkoitus on ihmisen palveleminen. 

Jos lehmät ovat Valiolle (ja muille maidontuottajille) perheenjäseniä, ihmettelen suuresti

miten he mahtavat huolehtia omista perheistään. 

  Tuskin kukaan täysjärkinen lukitsisi perheenjäsentänsä sisään

 lähes vuodeksi ja päästäisi sitten kontrolloidusti ulkoilemaan pariksi kuukaudeksi.

                                  Mielestäni typerää on sulkea silmänsä tälläisiltä asioilta.
                            Ne (eläinten teurastamiset, keinohedelmöitykset, kärsiminen..)
                     ovat päivittäisiä tapahtumia, joita ehkä tapahtuu silmiesi ulottumattomissa,
                                    mutta se ei tarkoita sitä, ettet voisi tehdä asialle jotain.
                                                      Jokainen meistä voi.

                              Itse aloitin punaisesta lihasta luopumisen parisen vuotta sitten.
                                 Parisen viikkoa sitten jätin maitotuotteet ja kanansyönnin.
                                                  Joku päivä vielä olen vegaani.

                                                       Mitä sinä aiot tehdä?

                      "The human body has no more need for cows' milk than it does for 
                        dogs' milk, horses' milk, or giraffes' milk." -Michael Klaper

            "Animals are living beings. They are not products to be sold on a supermarket shelf."

                                                            Rakkaudella, Elli

Helsingin herkullisin brunssipaikka

      Viikonloppu lauantai ei olisi voinut paremmin alkaa - kävely kaverin kanssa Töölönlahdella

                              ja siitä suoraan supernälkäisenä Sandroon brunssille.

     Sandrosta on tullut vuodensisällä vakkaribrunssimesta niin minulle kuin varmasti monelle muullekin.

                         Sandro tosiaan on voittanut jos minkänäköistä palkintoa;

                          paras brunssi, paras ravintola ja paras etninen ravintola.

                                         Ja palkinnot se tosiaankin on ansainnut. 

             Muistan ensimmäisen kerran kun etsin netistä kiivaasti jotain brunssipaikkaa

                    ja luin eri suositteluja läpi. Aina jostain ponnahti eteen Sandron sivut.

Kun menin Sandroon, niin ennakkoluuloja oli, paikka ei nimittäin näytä niin kutsuvalta ulkoapäin.

Kaikki ennakkoluulot kuitenkin karisivat heti kun pääsin sisälle - 

henkilökunta tuli heti tervehtimään ja ohjaamaan pöytään,

kynttilät toivat tunnelmaa ja sisustus oli kotoisa.

 Kassalta annettiin maksun jälkeen skumppalasi käteen.

Ja ne tarjoilut.

 Pöydät Sandrossa vaan notkuvat ruokaa ja siellä tosiaankin tulee kylläiseksi (ähkyyn).

On kylmien ruokien pöytä, jossa on muun muassa erilaisia salaatteja, couscousta taateleilla ja rusinoilla, marinoituja kasviksia, hummusta, harissaa, tsatsikia, leipää ja croissantteja.

Omasta mielestäni Sandrossa parasta on leipä. Leipä saa oranssin värinsä sahramista, kuori on rapeaa, sisältä leipä on pehmeää ja lämmintä. Mikä parasta, leivän saa myös gluteenittomana.

                         Tarjolla on yleensä myös kolmea erilaista lämmintä ruokaa. 

Lämpimät ruoat ovat aina olleet hyvin haudutettuja ja kaikki mausteet pääsevät esiin ja mikä parasta,

                              kasvikset eivät ole vetisiä (kasvisruoan suurin virhe)

     Tällä kertaa tarjolla oli jotain sieni-quinoa-punajuuri-pataa, butternutkurpitsa-kookospataa,

                   riisiä ja jotain pastapaistosta. Omaksi suosikiksini valikoitui kurpitsapata,

                             jossa maut olivat ihanan lempeitä mutta silti täyteläisiä.

            Dippasin myös leipää siihen, ja se osoittautui vielä paremmaksi tavaksi syödä sitä!

                             Lämpimät ruoat tuntuvat vaihtuvan joka kerta brunssilla.

             Olen syönyt siellä myös muun muassa ratatouillea ja seitan-/tofu-kasvispataa.

           Tarjolla on aina myös iso läjä erilaisia hedelmiä.Tällä kertaa tarjolla oli viinirypäleitä, appelsiinia,
                    vesi- ja hunajamelonia. Sen lisäksi oli myös briejuustoa ja maitorahkaa marjoilla.

                                 
                                   Näiden lisäksi on mango- ja marjasmoothieta ja appelsiinimehua. 

                                        Juotavaksi on myös Clipperin minttuteetä, kahvia ja vettä.

      Sitten on vielä erikseen iso pöytä jälkiruoille. Jälkiruokapöydässä on paljon erilaisia kakkuja, joista jokainen löytää itselleen jotain, sillä erikoisruokavaliot huomioidaan hyvin gluteenittomalla/laktoosittomalla/vegaanisella tarjottavalla. 

Pöydässä on esimerkiksi porkkanakakkua, suklaakakkua ja juustokakkua.

      Vegaaninen kesäkurpitsa-brownie on noussut ihan ylitse muiden; kosteaa, mehevää, täyteläistä

(tulee ihan himo kun ajatteleekin)

Olen esitellyt Sandron monelle kaverille ja kaikki ovat pitäneet kovasti paikasta.

Sandro on kyllä yks lempipaikka, jos etsitään Helsingistä vegeruokaa.

Siellä kovin lihanmättäjäkin joutuu tunnistamaan ruoan olevan hyvää!

Sandrossa kaikki ruoka ei siis tosiaan oo vegaanista. 

Lauantaisin Sandrossa on vegebrunssi, jossa tosin on helppo syödä täysin vegaanisti jättämällä vaan maitorahkan ja tzatzikin (ja jotkut kakut) pois lautaselta. 

Sunnuntaina Sandron brunssilla saa lihaakin, 

mutta itse nään lihan aika turhana lisänä tälle brunssille. 

Oon kuullu myös paljon hyvää Sandron lounaasta, tai no oikeastaan illallisestakin. 

Ite en oo vielä testannu kumpaakaan, mutta en usko siihen menevän kauaa!

Ja heh, mietin brunssin jälkeen kaverin kanssa, että miten oikeen pystyn suosittelee tätä brunssia kellekään kun sen jälkeen on ihan ruokakoomassa eikä liiku puoleen tuntiin minnekään!

Tai no, ainakin mä aina oon, koska en osaa ikinä lopettaa ajoissa, vaikka aina mä lupaan sen itelleni ennen sinne menemistä.

Sandro siis sijaitsee about viiden minuutin kävelymatkan päässä Hakaniemen metrikseltä. 

Tarkemmin osoitteessa Kolmas linja 17.Brunssi maksaa reilu 20 euroa, mutta on täysin sen arvoista laadukkaiden raaka-aineiden ja laajan valikoiman (ja tunnelman, ja makujen..) takia.

Ja varotuksen sana, kannattaa varata brunssi ainaskin viikkoa ennen, muuten on turha kuvitella pääsevänsä brunssille haluamana päivänä. 

Tehkää itellenne palvelus ja menkää Sandroon!

Rakkaudella, Elli

Helpot ja nopet kesälounaat

                            Kesällä ruoanlaitto tuntuu aina menevän samoin sävelin;
                               ruoan täytyy olla nopeaa, yksinkertaista ja herkullista.

                          Kun aurinko paistaa ulkona, niin ruoanlaitto (varsinkaan sisällä)
                                            ei tunnu kauheasti houkuttelevan.
                             
                                    Palataanpas siihen ruoan yksinkertaisuuteen.
           Omasta mielestäni kesän parhaita makuja ovat ehdottomasti keitetyt uudet perunat
    (ripauksella kalaharin suolaa), mehukkaat vesimelonit, suomalainen kurkku, mansikat ja nektariinit.
                         Kesällä ruoka siis valmistuu lähinnä vain pesemällä ja pilkkomalla.

                           Perunoiden menekki tuntuu kasvavan tajuttomasti kesäkuukausina.
                       Välillä saatan löytää itseni syömästä (nauttimasta) kylmiä uusia perunoita
                                          suoraan kattilasta, niin hyviä ne ovat.

                                  Tässä vähän lounaita kuluvilta viikoilta inspiraatioksi,
                                          jotka valmistin metodilla "simple is good"

                    

                                Porkkanasosekeitto siemensekoituksella ja salaatilla

                                   - Keitä about kilo porkkanoita, pari perunaa 
                                          ja yksi sipuli kasvisliemessä kypsiksi

                  - Ota suurin osa liemestä talteen ja soseuta keitto lisäten lientä vähitellen

          - Lopuksi laita keiton sekaan puoli purkkia kookosmaitoa ja rakuunaa sekoittaen samalla
            - Koristele keitto siemensekoituksella (auringonkukan-, kurpitsan- ja pinjansiemeniä)

                             salaatti: kurkkua ja tomaattia paloina, purjosipulia päälle


                                                Kesäinen vuohenjuusto-purjosalaatti
                                                                 
                                                                 purjosipulia
                                                              * vuohenjuustoa
                                                             salaattisekoitusta
                                                                    kurkkua
                                                                   tomaattia
                                                             siemensekoitusta

                   - Kaikki ainekset sekaisin, päälle halutessa ekstraneitsytoliivi-/avokadoöljyä

      *Vinkki: Salaatista saa maidottoman ja vegaanisen esimerkiksi vaihtamalla vuohenjuuston                                            avokadoon/aurinkokuivattuihin tomaatteihin/tofuun..

   Grilliruokaa

     maissia, kesäkurpitsaa, herkkusieniä, paprikaa..

   siis tosissaan ihan mitä vaan kasviksia...

                                                                ja iso kasa uusia perunoita


                 Perunat keittyy kätevästi samaan aikaan kun kasvikset grillaantuu ja valmistaa salaatin.
                                                         Pikaruokaa parhaimmillaan..

Grillattua savutofua, kasviksia ja (no taas niitä) uusia perunoita

Lautaselle vielä iso annos salaattia, niin makunautinto on taattu!

Kesällä ruoka tottakai tulee nauttia ulkona - ruoka maistuu siellä tuplasti paremmalta

 ja samalla voi saada annoksen aurinkoakin.

"Dear Summer, can you slow down? Sincerely, Everyone."

Rakkaudella, Elli

Ihana kesäsunnuntai

                             Nyt on kesäsäät saapuneet tänne Suomeenkin, finally! 

                       

   Sunnuntai aamu alkoi ihanalla tavalla - kaikki muut nukkuivat, sain lukea aamulehden rauhassa,

 juoda teetä, venytellä auringon paisteessa, valmistaa äiskälle brunssin, nauttia aamupalan ulkona...

                                             Muuta en olisi kaivannutkaan.

                               Sunnuntai jatkui ihanana kesäpäivänä meren rannalla. 

                        Auringonottoa, kirjojen lukua, rentoutumista, ihan vaan olemista.

Merellä on kummallinen kyky - se saa rauhoittumaan ja unohtamaan arkiset asiat, se saa unelmoimaan.

                  Voisin istua ja katsella merta ja sen aaltoja ikuisuuden, niin ihanaa se on.

                           Kuuma ilma-ala sai myös mieleen alkukesän Rooman matkan

                                   ja siellä syntyneen rakkauden Gingerin salaattiin.

                               Sunnuntai illalliseksi päätin tehdä oman version siitä.

                     Salaatin maku oli jopa harmittavan samanlainen mitä Roomassa

                                    (ikävä Roomaa kasvoi potenssiin sata)

                                Salaatit ovat mielestäni kesäruokaa parhaimmillaan.

 Salaatti on ihanan kepeä ja raikas ja sen valmistaminen on myös nopeaa, vain ainekset täytyy ostaa.

 

                                            Gingerin salaatti a la Elli

                                        

                               salaattisekoitusta (rucolaa, jäävuorisalaattia..)

                                               vihreää omenaa siivuina

                                                 saksanpähkinöitä

                                                vuohenmaitojuustoa

                                           aurinkokuivattuja tomaatteja

                                       ohuen ohut kalkkunasiivuja (savustettu)

                              

                                  päälle: ekstraneitsytoliiviöljyä/avokadoöljyä tms

                       

                            - Ainekset vaan sekaisin ja nauttimaan! (mieluiten ulkona)

Sunnuntai illan ratoksi vielä rentouttava iltakävely auringon laskussa koiran kanssa.

En olisi voinut toivoa parempaa sunnuntaita.

"There is always something to be thankful for."

Rakkaudella, Elli

Askel kohti positiivisempaan elämään

   Välillä tulee sellaisia hetkiä kun mikään ei hymyilytä. Mieli lähtee helposti etsimään ympäristöstä                            asioita, jotka ovat edes jollain tapaa pielessä (täällä yksi eks-pessimisti!).
              Jokainen ihminen tuntuu ärsyttävän, vaatteet kiristää, kengännauhat on auki, 
                           aurinko häikäisee niin ettei nää eteen.. lista sen kun jatkuu.

              Pahinta on jos aamulla herää myöhässä, sitten onkin jo juoksemassa bussiin
                                       ja myöhästyy kaiken päälle bussistakin.
                             Tässä vaiheessa oma turhamaisuus alkaa jo naurattaa.
                                           Miksi mieli suurentelee asioita?

               Eihän bussista myöhästyminen maailmanloppua tarkoita, vai tarkoittaako?

     Entä jos päättäisi nähdä päivässä negatiivisten asioiden sijasta ripauksen positiivisuutta?

           Ihmiset ovat ihania, vaatteet kiristää, koska söi äsken niin hyvän aamupalan,
              kengännauhat voi sitoa ja auringosta saa ilmatteeksi päivän D-vitamiinit.

       Aamulla herää myöhässä, mutta hyväksyy sen, että on jo myöhässä aikataulusta, no can do.
                                  Aina elämä ei mene suunnitelman mukaan, so?

       Välillä (aika usein) kun kiinnitän huomiota ihmisten eleisiin ja ilmeisiin, niin petyn.
                                               
                                             Harva ihminen hymyilee.

Välillä (aika usein) taas kokeilen itse hymyillä vastaantuleville ihmisille ja huvitun, kun se herättää niin paljon kummastusta. Jos vaeltelet kaupungilla hymyssäsuin yksin, niin sinua pidetään lähinnä outona.

                          Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että aina pitäisi hymyillä
                               tai että positiivisuus voisi näkyä vain naaman kautta.

                  No mikä sitten on auttanut minua näkemään asiat positiivisessa valossa?
                                      Mihin katosi se ainainen negatiivisuus?

Ensimmäinen askel: Päätä, että yrität nähdä asioiden hyvät puolet.
Tämä voi kuulostaa helpolta, mutta uskokaa, se ei ole. Asian päättäminen on kuitenkin tärkeää, koska ennen päätöstä et oikeastaan voi päästä seuraavalle askeleelle. Itse päätöksen jälkeen positiivisemman arjen toteuttaminen on jo hivenen helpompaa.

Toinen askel: Tilanteita, joissa nojaudut negatiiviseen ajattelumalliin on paljon. Huonoissa asioissa voi olla todella vaikea nähdä mitään hyvää. Asioiden hyvien puolien näkeminen voi vaatia aluksi konkreettisia keinoja. Kirjota asioiden positiivisia puolia ylös. Jos ulkona oleva sää harmittaa sinua, niin mieti, mitä hyvää sade tekee luonnolle ja sateen jälkeen ilmakin on astetta raikkaampaa.

Kolmas askel: Pysähdy ja mieti asioita, jotka ovat elämässäsi hyvin ja mistä olet kiitollinen juuri nyt. Voit kirjoittaa esimerkiksi joka päivä lapulle asian, josta olet kiitollinen ja laittaa sen lasipurkkiin. Myöhemmin voit lukea lappuja ja huomata kuinka paljon hyviä asioita elämässäsi onkaan. Voit myös kokeilla kiitollisuuspäiväkirjan pitoa, jonne kirjoitat asioita samalla periaatteella kuin lapulle.

Neljäs askel: Keskity arjen pieniin iloihin. Tänään esimerkiksi töissä pikkupoika tuli kysymään minulta "mikä tuo on", osoittaen sähköpyörän akkua. Tälläinen tilanne sai minut hymyilemään ja koko loppupäivä sujui hymyssä suin. Samoin myös äitini kirjoittamat viestilappuset aamuisin piristävät mieltä. Pienet asiat yhdessä koostuvat isoksi asiaksi ja vaikutus on näin ollen suuri. Pieniä asioita, josta voit iloita, voi olla esimerkiksi taivaallisen makuinen aamukahvi, vietetty hetki läheisen kanssa, siis ihan mitä vaan!

Viides askel: Tee asioita, jotka lisäävät hyvääoloa ja -mieltä. Oma henkireikäni on urheilu melkein missä muodossa tahansa. Välillä taas kaipaan ihan vaan sohvalla löhöämistä ja hyvän sarjan katsomista. Nää myös ihmisiä, jotka ovat sinulle läheisiä tai inspiroivat sinua. Läheiset ihmiset saavat yleensä hyvälle tuulelle.

Kuudes askel: Auta ja kehu muita. Kun saat muut ympärilläsi hyvälle tuulelle se tarttuu ja muiden auttaminen itsessään on jo palkitsevaa. Muista kuitenkin, että kehujen kanssa kuitenkin aitous on valttia! Väkinäisesti tokaistu kehu kaverille ei saa hyvää fiilistä aikaan kenellekään. Hyvä teko voi olla esimerkiksi kahvin keittäminen valmiiksi äitille (vaikka ei olisikaan äitienpäivä), tarjoamalla apua ruoanlaitossa..

Äitille ja iskälle valmistetut aamupalat - arjen luksusta

Ja takaisin siihen hymyilemiseen.. Itse ainakin olen huomannut sen, että jos nään jonkun muun ihmisen hymyilevän, niin se tarttuu pian minuun. Positiiviset energiat on siis helposti jaettavissa toisten ihmisten kanssa. Kun saat omaan elämääsi iloa, niin levitä hyvää energiaa ympäristöösi.

Helpoin tapa on vääntää suu hymyyn. 

                               "A smile is the most beautiful curve on a woman's body."

           "Take the time every day to be grateful, thankful for everything that you have.
                        You can always have more but you could also have less."

                                                        Rakkaudella, Elli

Arkea ja kakkua

Olin positiivisesti yllättynyt edelliseen postaukseen tulleista kommenteista. Olin ajatellut vähän erilaista settiä ja olinkin varautunut siihen (näköjään turhaan), mutta parempi niin!

                     Olen tosi kiitollinen kaikille, jotka viitsivät väkertää kommentteja,
                                sillä on hienoa saada palautetta omasta työstä.

           Mitä blogiini tulee, niin ajattelin jatkossa kirjoitella laajemmin hyvinvoinnista
               ja tottakai jakaa myös reseptejä. Jos teille tulee jotain postausideoita,
             niin laittakaa ihmeessä viestiä kommenttiboksiin tai vaikka instagramiin!

              Olin tosiaan viime viikonloppuna käymässä iskällä ja tuliaiseksi valmistin
                  mansikka-suklaaraakakakun, jonka koristelin tuoreilla mansikoilla.
                       Nopeimmat ehkä huomasivatkin instagramissa kuvan,
                           jossa valmistelin sitä yömyöhään kynttilänvalossa.

 Kakku oli itseasiassa taas kerran vain semiraaka, koska kaurahiutaleet, joita käytän, eivät ole raakoja.                                         Tämän raakakakun kruunasi tuoreet mansikat.
             Maut ovat ihan eriluokkaa, kun käyttää tuoreita mansikoita pakastemarjojen sijaan!
                          (myös hyvä syy tehdä raakakakkuja oikein urakalla kesällä)

 Mansikka-suklaaraakakakku (semiraaka, 25 cm vuoka) 

                                                                     

                                                                   Pohja:

                                       

                                              4 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

                                                        2 dl mantelijauhoa

                                                     *2 dl (tuore) taateleita

                                                          * 1 dl rusinoita

                                                          2 rkl lucumaa

                                                 2 rkl raakakaakaojauhetta

                                                    1 rkl agavea (/hunajaa)

                                                         Mansikkakerros:

                                                *6 dl cashew-pähkinöitä

                                             noin 400 g (tuoreita) mansikoita

                                                       1 kypsä banaani

                                                   1 dl agavea (/hunajaa)

                                                      1 tl vanilja-uutetta

                                        1 dl kookosöljyä (vesihauteessa sulatettu)

                                                    yhden sitruunan mehu

                                                          Suklaakerros:

                                                       3 kypsää avokadoa

                                      1 dl raakakaakaojauhetta (/carobjauhetta)

                                                         ½ dl lucumaa

                                        1 dl kookosöljyä (vesihauteessa sulatettu)

                                                     1 dl agavea (/hunajaa)

                                                1 rkl soijalesitiinijauhetta

                                                         noin 1 dl vettä

                                                    ripaus Kalaharin suolaa

* Voit käyttää tuoretaateleiden sijaan kuivattujakin, mutta liota taatelit silloin. Voit käyttää rusinoiden sijasta pelkkiä taateleita. Jos et omista vahvaa blenderiä, liota pähkinöitä ennen kakun valmistusta pari tuntia. Suosittelen liottamaan pähkinät muutenkin, sillä silloin ne sulavat helpommin ja entsyyminestäjäaineet poistuvat

                               - Laita noin 25 cm irtopohjavuokaan leivinpaperi

- Valmista pohja laittamalla kaikki aineet blenderiin, kunnes aineksista muodostuu muruinen seos

                                               Painele seos vuoan pohjalle

                          - Blendaa kaikki mansikkakerroksen aineet tasaiseksi. 

                            Kaada pohjan päälle ja laita pakkaseen tekeytymään 

                          - Blendaa kaikki suklaakerroksen ainekset tasaiseksi, 

                           kunnes siitä muodostuu suklaamoussen oloinen seos

                   - Ota kakku pakkasesta ja kaada suklaatäyte päälimmäiseksi

                     Laita takaisin pakastimeen jähmettymään (pari tuntia/yön yli)

                    - Koristele kakku ja säilytä jämät (mitkä jämät..?) jääkaapissa

                     Huom! Ota kakku sulamaan pari tuntia ennen kuin syöt sitä

"To insure good health: eat lightly, breathe deeply, live moderately,

 cultivate cheerfulness, and maintain an interest in life."

- William Londen

                                                                          Rakkaudella, Elli