Pysähdyin tällä viikolla hieman pidemmäksi aikaa paikoilleni.
Olin juossut (lähes kirjaimellisesti) koko viikon ajan paikasta toiseen
ja työskennellyt aamusta iltaan. Heräsin lähes joka aamu ennen kuutta
ja painoin pääni tyynyyn puolen yön aikoihin.
ja työskennellyt aamusta iltaan. Heräsin lähes joka aamu ennen kuutta
ja painoin pääni tyynyyn puolen yön aikoihin.
Itse vannoituneena tasaisen vuorokausirytmin noudattajana
(niin syömisten kuin nukkumisenkin suhteen) ihmettelin,
millä energialla oikeen painan joka päivä hommia.
Hetken ajan miettiessäni, tajusin, että vaikka olen ollutkin viime aikoina todella väsynyt,
olen samaan aikaan äärettömän onnellinen.
Saan työskennellä hommien parissa, jotka inspiroivat,
ja ehkä jopa vähän, tosin hyvällä tavalla, pelottavatkin.
olen samaan aikaan äärettömän onnellinen.
Saan työskennellä hommien parissa, jotka inspiroivat,
ja ehkä jopa vähän, tosin hyvällä tavalla, pelottavatkin.
Saan työskennellä ihmisten kanssa, jotka ovat äärettömän ihania,
lahjakkaita ja muuten vaan huipputyyppejä isolla h:lla!
Vielä kuukausi sitten en olisi voinut uskoa, että seison tässä nyt.
Missäköhän olen seuraavan kuukauden päästä?
//kuvat Krijesa Vuciterna, @krijesav
"Tiiättekö sen tunteen, kun tekee vaan mieli hymyillä hymyilemistä, kun huomaa, että elämä kantaa ja on vaan niin älyttömän hyvä olla? Mulla on just nyt sellanen fiilis. Heti, kun alkaa uskomaan omaan potentiaaliin, elämä alkaa osoittaa, että ennen mahdottomalta tuntunut asia onkin ihan mahdollista toteuttaa. Älä koskaan epäile unelmiasi - vaan elä unelmaasi."
Rakkaudella, Elli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti